SOITA AUTTAJILLE 2,00€/min + pvm.

Rakas pieni lintu – kiitos antamistasi oivalluksista

Jo neljän vanhana rakastin pikkulintujen syöttämistä. Ukkini kuoltua vuonna -75 olin maalla mummoni seuraneitinä reilun vuoden ajan. Isovanhempani asuivat tuolloin Varistaipaleen kylällä, jossa silloin vielä toimi posti, pankki ja kyläkauppa.

Päivä alkoikin usein aamupalan jälkeen asioilla käydessä. Istuin potkurissa mummin kauppakassi sylissäni. Milloin kävimme ensin postissa tai pankissa, ja sitten kauppaan. Olin kovin iloinen, sillä mummini osti usein ison palan silavaa, josta pikkulinnut saivat aina kunnon kokoisen palasen. Yhdessä valitsimme myös vaalean leivän lintuja ajatellen. Olin kovin innoissani aina kun juuri minä sain sipeltää leivän linnuille. Myös leivän murut säästimme linnuille.

Sitä en vain tohtinut ymmärtää, miksi piti odottaa leivän vanhenemista. Miksi ei heti saanut antaa, kysyin monta kertaa. Muuta vastausta en muista saaneeni, kuin vain että meille ensin.

Lintulauta, tai lintumökki oli ukkini tekemä. Sininen puinen mökki, jossa oli valkoiset nurkkalaudat. Katto oli ruskea ja aukesi mökin täyttöä varten. Auringonkukan siemeniä, pähkinöitä, leivänmurusia. Kauralyhde ja paksu, kunnon pala silavaa naulattiin mökinreunaan kiinni. Miten rakastinkaan lintujen touhujen seuraamista. Kisailua.. kinaamista. Kävi siellä tikkakin katsomassa tarjontaa. Niin, ja harakat ja varikset, joita mummo aina ajoi pois. En ymmärtänyt sitä, sillä usein mietin että nälkähän se on niilläkin.

Nälkä heillä on vieläkin. Ruokintamökki on muuttunut punaiseksi. Silava on muuttunut talipalloiksi. Vaikka muu ruoka on tänä päivänä likimain samaa, juuri mietin miksi en enää ole laittanut. Varmaan säilöntäaineiden ja suolaisuuden takia. Se sama pieni tyttö sisälläni iloitsee, että jälleen voin ruokkia näitä kauniita pieniä siivekkäitä.

Jokainen meistä rakastaa kevättä ja lintujen laulua. Sydän täyttyy rakkaudesta, auringosta, viserryksistä ja luonnon kauneudesta, kun talvi alkaa taittua kevääseen. Jokainen, joka ruokkii lintuja, voi myötätuntea pienen linnun suuren ilon, kun hän saa sen mitä hän eniten tarvitsee juuri nyt – ruokaa, jonka avulla selviää talvesta.

Samoin me ruokimme myös kotonamme asuvia lemmikkejä, mutta tiedämmekö mitä muuta he tarvitsisivat juuri nyt, tai tahtoisivat meille kertoa? Sen tiedon välittämisessä minä voin eläinkommunikoijana auttaa sinua ja lemmikkiäsi, joko puhelimitse tai kirjallisesti. Tässä näytteitä lyhyistä eläinkommunikoinneista, joita tein Kuudes Aisti Auttajien Facebook-live tapahtumassa. Henkilökohtaisemmat kommunikoinnit ovat aina laajempia.

Lämmöllä,
Marja Sääski

1 Vastaus
  1. hipsu

    hei
    menetin oman rakkaan koirani viime keväänä. luopuminen ja unohtaminen on ollut vaikeaa. on yksi paikka lenkki polkuni varressa jossa on kaunis metsikkö. tunnen ohimennessäni että edesmennyt koira asustelee siellä astraali tasolla. koin sen näkynä kesällä siinä paikassa. koira lähti viimeiselle matkalle äitini kodissa enkä käynyt siellä 9kk. kun sitten menin käymään myöhemmin tunsin erittäin voimakkaasti lemmikkini energian siinä kohtaa jossa viimeisen yön nukuimme yhdessä. itkin siellä ja surin sydän juuriani myöten. sitten tuska hellitti. annoin hänen mennä. suru painaa rintaa tässä kun kirjoitan tätä. jos saat yhteyden tähän rakkaaseen pyydäthän anteeksi että tiemme erosivat.

Vastaa