SOITA AUTTAJILLE 2,00€/min + pvm.

Tuulen puhelin – puheluita kadonneille

Marjaana Kaakinen - meedioKatselin Yle Teemalta ohjelmaa nimeltä “Fukushima – puheluita kadonneille”. Olin jokunen vuosi sitten jo tästä puhelinkopista lukenutkin – ihmiset saavat soittaa puhelimella kuolleille rakkailleen. Puhelinta ei ole kytketty mihinkään.

Ōtsuchin pieni rannikkokaupunki Japanissa tuhoutui tsunamissa vuonna 2011, puolessa tunnissa. Kaupunki oli yksi pahiten tsunamissa kärsineistä paikoista – 861 kaupunkilaista kuoli, kadoksissa on edelleen 421 ihmistä.

“Sanoin vain – tule pian kotiin.”

Ōtsuchissa asuva Itaru Sasaki laittoi puhelinkopin aluksi itselleen, jotta hän saisi puhua vuotta ennen tsunamia kuolleelle serkulleen. Sasaki kertoi: “En voi välittää ajatuksiani puhelinlinjaa myöten, joten annan tuulen tehdä sen – siitä nimi Tuulen puhelin.” Puhelinkoppi sijaitsee kaupungin lähellä olevalla kukkulalla, Sasakin pihassa. Hän halusi tarjota ihmisille keinon päästä lähelle menetettyjä rakkaitaan, niinpä ihmiset saavat tulla soittamaan Tuulen puhelimella. Itaru Sasakin sanoin: “Rankatkin kokemukset kestää, kunhan elämässä on toivoa.”

Puhelinkoppi on vetänyt vuosien varrella puoleensa varsinkin miehiä, jotka ovat menettäneet läheisiään. Eräs nuori poika matkusti neljä tuntia päästäkseen puhumaan tsunamissa kuolleelle isälleen. Hän toi myöhemmin paikalle koko perheensä; äidin, pikkusiskon ja -veljen. He eivät olleet pystyneet viiteen vuoteen keskustelemaan kuolleesta isästä. Puhelinkoppi helpotti – saattoi itkeä ja puhua isälle – puolisolle.

Rakkaus ei lopu kuolemaan

Erilaiset kulttuurit käsittelevät surua ja kuolemaa eri tavoin. Länsimaissa kuolema on usein siirretty laitoksiin – harvat ihmiset näkevät kuolleita tai kokevat toisen ihmisen kuoleman. Kuolemaa pelätään. Suru saattaa olla hyvinkin musertavaa. Kunhan ymmärtäisimme sen, että vain ihmiskeho kuolee, ja iäinen sielu jatkaa eloaan toisessa olomuodossa, toisessa ulottuvuudessa – oikeassa kodissamme. Me kaikki olemme energiaa, ihmiskehoa ei siellä toisella puolen enää tarvita.

Läheisemme henkimaailmassa ovat vain ajatuksen päässä. Heille voi puhua aivan kuten ennenkin – ei tarvita puhelimia ja puhelinkoppeja. Mutta jos silloin on helpompaa avautua ja puhua, niin mikäpä siinä. Rakkaus ei lopu kuolemaan. Rakkaamme henkimaailmassa ovat edelleen tietoisia siitä, mitä elämässämme tapahtuu. He ovat siirtyneet rakkauteen ja iloon. Tokihan he sieltä aika ajoin vierailevat luonamme. Surulta ne visiitit saattavat jäädä huomaamatta. Mutta heille voi ja saa puhua. Jos ei halua puhua ääneen, voi puhua päänsä sisällä – he kyllä kuulevat.

Isäni kuoli 11 vuotta sitten. Olimme perheeni kanssa vanhempieni luona kylässä Oulun seudulla viikkoa ennen isän kuolemaa. Meillä oli isän kanssa puhetta siitä, että kunta missä he asuivat, muuttuisi osaksi Oulua seuraavan vuoden alusta, mutta seurakunta oli jo muuttunut osaksi Oulunsuun seurakuntaa. Soitin äidilleni isän kuolinpäivän iltana tavallisella lankapuhelimella – painoin numerot kuten ennenkin, ja takuulla oikein. Mutta puhelu ei lähtenyt lainkaan soimaan vaan yhdistyi samantien Oulunsuun seurakunnan automaattiseen puhelinvastaajaan. Hätkähdin, ja katkaisin puhelun – en valitettavasti jäänyt kuuntelemaan, olisiko isä tuonut minulle jotain viestiä. Mutta ymmärsin jo, että hän sieltä toiselta puolen ilmoitteli, että hänellä on kaikki hyvin. Valitsin äidin puhelinnumeron uudestaan, ja tällä kertaa puhelu lähti soimaan normaalisti. Sain isääni vähän myöhemmin yhteyden kirjoittamisen avulla. Kiitos hänen minusta tuli meedio, vaikka olisin hänet niin mielelläni pitänyt tällä puolen pidempään.

Miten lohduttaa?

Jos ei ole kokenut surua, ei ole helppoa samaistua surevaan ihmiseen. Miten osaa lohduttaa, mitä toiselle osaa siinä tilanteessa sanoa? Ei välttämättä mitään – riittää kun on tukena ja turvana, auttaa minkä pystyy esimerkiksi normaalin arjen pyörityksessä ja ennen kaikkea kuuntelee, jos toinen haluaa puhua. Me käsittelemme tunteita ja surua eri tavoin. Joku itkee vuolaasti, ja se helpottaa. Toinen ei pysty näyttämään tunteitaan vaan kätkee kaiken sisimpäänsä. Minulle itselleni toi lohtua se, että uskoin jo nuorena vahvasti siihen, että elämä jatkuu toisessa ulottuvuudessa ihmiskehon kuoltua. Toki itkin myös. Kevät tuli sinä vuonna varhain, tein isälleni kotipihani kukista kimpun haudalle ja kirjoitin myös runon muistosanoiksi. Toisinaan vieläkin tulee kyyneleet silmiin, kun ajattelen läheisiä siellä toisella puolen. Mutta heillä on siellä hyvä olla. Ja ovathan he edelleen vahvasti elämässäni läsnä ja auttavat minua monin eri tavoin.

Jos olet surun keskellä tai haluaisit purkaa sydäntäsi painolasteista, mutta sinulla ei ole kelle avautua tai et halua tehdä sitä läheistesi kanssa, soita silloin meille Auttajille. Me autamme parhaan kykymme mukaan. Et ole yksin!

Linkki: Fukushima – puheluita kadonneille (The phone of the wind – whispers to lost families), näkyy vielä vähän aikaa Yle Areenassa.

Soita blogin kirjoittajalle: Katso milloin Marjaana on linjoilla
Marjaana Kaakinen tekee myös kirjallisia tulkintoja ja energiahoitoja: Tilaa Kuudes Aisti Puodista esimerkiksi Intuitiivinen henkiparannus kaukohoitona

mm
Kirjoittajasta

Meedio, Reinkarnaatioterapeutti, Henkiparantaja

Vastaa