SOITA AUTTAJILLE 2,00€/min + pvm.

Sädekehä kadoksissa – jatkotarina osa 1

Sirpa PihlajaniemiTervetuloa mukaan tähän fiktiiviseen jatkotarinaan, joka kuitenkin kertoo sinusta ja minusta, meistä jokaisesta.

Tule mukaan herättelemään muistoja menneestä ja löytämään tästä tarinasta keinoja avuksesi tähän päivään. Tarinan välissä on kommentteja ja kysymyksiä ja kuulen mielelläni sinun vastauksiasi niihin. Jätä siis kommenttisi minulle, odotan innolla vastauksiasi.


Näin tarina alkaa:

Mistriel

Mistä ihmeestä hän vielä voisi etsiä? Mistriel alkoi jo olla epätoivoinen. Hän oli käynyt Orionissa ja Andromedalla, Plejadeilla, Nuissa ja Ashtarianiassa. Ei jälkeäkään. Mistriel oli kolunnut Centauruksen, Sagittariuksen ja Magellanicin galaksit läpikotaisin, eikä hän ollut havainnut siitä pienintäkään pilkahdusta.

Se viimeinen Pink Sun oli ollut liikaa, kyllä hän sen nyt ymmärsi, mutta silloin se oli tuntunut hyvältä idealta. Nyt ei enää niinkään. Jotenkin hämärästi hän muisti uhonneensa kavereilleen, että hän kyllä uskaltaa käydä – jossain- ja oletettavasti siellä jossain myös SE nyt oli.

Hän oli kylmissään, väsynyt ja epätoivoinen. Ilman sitä hänellä ei olisi paluuta entiseen, ei paluuta kotiin. Ihan sama, vaikka hän kuolisi – mikä olisi sinänsä erittäin hankalaa toteuttaa, koska hänessä ei ollut mitään mikä voisi kuolla.

Tiedäthän, että Sinä Olet puhdasta valoa ja rakkautta?

Mistriel oli puhdasta valoa ja rakkautta ja nyt hän oli hukannut sädekehänsä.

Näissä ulottuvuuksissa, joissa hän eli tai paremminkin oli, hän ei ollut mitään ilman sädekehäänsä. No, hän pystyi tietysti joihinkin perusjuttuihin ilman sädekehääkin, sellaisiin kuin liikkumaan valon nopeudella, muuttamaan muotoaan miksi tahansa ja luomaan ihan mitä vain hetkessä, mutta jotta hän voisi jatkaa olemistaan edelleen se valo ja rakkaus, joka hän alkuperältään on, siihen hän tarvitsisi sädekehäänsä. Sitä, joka nyt oli hukassa.

Mistriel ei keksinyt enää yhtäkään paikkaa, josta hän voisi kadonnutta sädekehäänsä etsiä. Hänen ei auttaisi muu, kuin kerätä kaikki rohkeutensa ja mennä tunnustamaan Vaaleanpunaiselle Äiti Auringolle mitä oli tapahtunut ja ottaa rangaistus vastaan. Ensimmäistä kertaa ikinä Mistriel pelkäsi.

Mistriel oli yksi Enkelikoulun parhaita oppilaita, mutta oli yksi oppiaine, jota hän ei ollut koskaan välittänyt opiskella ”koska hän ei koskaan tule tarvitsemaan näitä asioita missään!” Niinpä, juuri näillä sanoilla hän oli perustellut ystävilleen sitä, että hän selvitti kyseisen kurssin aivan rimaa hipoen. Nyt nuo kaikki tiedot tulisivat olemaan enemmän kuin tarpeen, eikä hänellä ollut niitä.

Vaaleanpunainen Äiti Aurinko. Kuinka paljon löydät itseäsi hänestä?

Enkeliopiskelija olivat antaneet Vaaleanpunaiselle Äiti Auringolle nimen PMS (Pink Mother Sun) ja hänen ystävänsä olivat naureskelleet tuolle nimilyhenteelle, vaikka Mistriel ei ymmärtänyt miksi.

Kuulopuheiden mukaan PMS saattoi olla hyvin kiukkuinen ja räiskähtelevä ja useimmilla enkeleillä oli kylliksi järkeä olla suututtamatta häntä. Muutama oli kuulemma saanut PMS:n kiukun päälleen, eikä heistä kestään oltu kuultu sen koomin. Siksi Mistrieliä pelotti, koska hän tiesi, että hänet lähetettäisi samaan paikkaan kuin mihin kaikki muutkin oli ennen häntä lähetetty.

Jos Mistrieliltä kysyttiin, niin kaikki muut olivat hänen mielestään ansainnet karkotuksen Paratiisista. He olivat ehdoin tahdoin ja tietoisesti uhmanneet PMS:n käskyjä, mutta Mistriel ei ollut tarkoittanut mitään pahaa. Hän oli vain sattunut hukkaamaan sädekehänsä jonnekin ja sättimisen sijaan Mistriel kaipasi vain lohdutusta ja rakkautta.

Muistathan sättimisen sijaan antaa itsellesi lohdutusta ja rakkautta? Päivittäin?

Näissä mietteissä hänet kutsuttiin PMS:n eteen.

Jopa tänä hankalana hetkenä Mistriel ei voinut olla ihastelematta Äiti Aurinkoa. Miten valtavan kaunis tämä oli!

Niin puhdasta valoa Mistriel ei ollut vielä koskaan nähnyt. Äiti Auringon rinnalla Mistrielistä tuntui, että hänen suloinen enkelienergiansa oli suttuista, likaista ja harmaata.

Äiti Aurinko oli kuin läpikuultavaa vaaleanpunaista kristallia, joka kuitenkin näytti samettisen pehmeältä. Äiti Aurinko huokui valtavaa lämpöä, joka rauhoitti Mistrieliä ja sai hänet uskomaan, että kaikki käy vielä hyvin. Äiti Auringolla oli kultaisena välkkyvät liehuvat energiapyörteet päänsä ympärillä ja hänen koko olemuksensa huokui vaaleanpunaista, huumaavalta tuoksuvaa rakkautta ympärilleen. Käsissään hänellä oli tiukumaisesti kilisevät kultaiset renkaat, jaloissa oleva energia oli kuin vaaleanpunaista sihisevää usvaa ja yllään hänellä oli vaaleanpunaista ja kultaista kimaltavaa tähtipölyä.

Äiti Aurinko oli valmis keskustelemaan Mistrielin kanssa.

Jokainen meistä kantaa mukanaan kykyjä ja taitoja, jotka olemme unohtaneet, kadottaneet tai tietoisesti jättäneet käyttämättä. Minkä taidon tai kyvyn sinä haluaisit takaisin?

Valitse tuo asia ja sitten anna mielellesi tehtäväksi lähteä etsimään koettavaksesi tapahtumia ja tunteita, jotka avaavat sinua vastaanottamaan ja tuomaan esiin tuon ”kadottamasi” asian. Mieli tuo vastaukset eteesi kenties kirjassa, jota luet, se tuo eteesi tekstin, josta saat oivalluksen, se tuo luoksesi ihmisen, joka osaa auttaa sinua. Tuo tieto voi tulla laulun sanoissa, TV ohjelmassa, unessa. Ole vain valppaana ja salli tiedon tulla luoksesi.

Kun annat mielellesi tehtäviä joita se rakastaa ja jotka ovat sille tarpeeksi haasteellisia, se palkitsee sinut rauhallisuudella ja levollisuudella. Mieli on luotu etsimään vastauksia, ideoita, unelmia ja uusia suuntia. Mitä enemmän annat mielellesi näitä sille kuuluvia tehtäviä, sitä vapautuneemmaksi tulet ja alat kuulla kehosi ja sydämesi viestejä. Kokeile!

Kaipaatko tulkintaa omaan tarinaasi? Tilaa Yhden kysymyksen tulkintani Kuudes Aisti Puodista tai soita, kun olen linjoilla. Olen valmis auttamaan juuri sinua.

– Sirpa

mm
Kirjoittajasta

Intuitiivinen tulkitsija, Henkinen ohjaaja, Energiahoitaja
Lue lisää milloin Sirpa on paikalla: Sirpa Pihlajaniemi

Vastaa