SOITA AUTTAJILLE 2,00€/min + pvm.

Sädekehä kadoksissa – jatkotarina osa 3

Sirpa PihlajaniemiTervetuloa mukaan tähän fiktiiviseen jatkotarinaan, joka kuitenkin kertoo sinusta ja minusta, meistä jokaisesta.

Tule mukaan herättelemään muistoja menneestä ja löytämään tästä tarinasta keinoja avuksesi tähän päivään. Tarinan välissä on kommentteja ja kysymyksiä ja kuulen mielelläni sinun vastauksiasi niihin. Jätä siis kommenttisi minulle, odotan innolla vastauksiasi.


Näin tarina jatkuu:

Yksin

Hitaasti Mistriel havahtui kirkkaaseen, vielä vähän lämmittävään valoon ja valtavaan painon tunteeseen. Hän ihmetteli tuota tunnetta, mutta toivoi edelleen olevansa Äiti Auringon sylissä, vaikka tiesikin, että nyt kaikki ei enää ollut niin kuin piti.

Mistriel tunsi vielä itsessään tuon tarinan, jonka Äiti Aurinko oli laulanut häneen. Hän tiesi, että yksi avaimista oli kehon, yksi mielen ja yksi sydämen avain. Mitä olivat keho, mieli ja sydän? Siitä hänellä oli vain vähäinen muistikuva Enkelikoulun oppitunneilta ja taas kerran hän toivoi eikä varmasti viimeistä kertaa, että hän olisi ollut paremmin mukana niillä tunneilla.

Muista rakkaus!

Mistriel muisti keskustelunsa Äiti Auringon kanssa ja vain vaivoin hän uskalsi edes hieman avautua tunnustelemaan ympäristöään. Jossain hänen olemuksensa sopukoissa kaikuivat, kuin sadoilla helisevillä harpuilla soitettuna, Äiti Auringon viimeiset viipyilevät sanat: ”muista rakkaus, muista rakkaus, muista rakkaus…”

Mistriel oli edelleen energiaa, puhdasta valoa ja rakkautta, joskin hän oli kiinteämmässä muodossa kuin mitä hän oli koskaan aiemmin ollut. Äiti Aurinko oli kertonut hänelle, että siellä mihin hän meni, energiat olivat raskaampia kohdata ja siksi myös hänen olisi oltava kiinteämpi kuin aiemmin ja että vaatisi häneltä paljon tottua tuohon kiinteämpään olomuotoon.

Tämä hämmensi häntä, eikä hän täysin pystynyt karistamaan itsestään ajatusta siitä, että tulisi olemaan aika, jolloin hän olisi vieläkin kiinteämpi.

Missäkö hän sitten oli?

Hänet oli lähetetty Äiti Auringon sisaren, Äiti Maan kamaralle, Linnunradan galaksiin. Juurikin tämän nimenomaisen galaksin ja nimenomaisen planeetan opinnot hän oli selvittänyt vain häthätää rimaa hipoen eikä tämä tehtävä todellakaan olisi hänelle helppo.

Äiti Aurinko oli saanut seurattua Mistrielin kadottaman sädekehän energioita Äiti Maan luokse, mutta sen enempää hänkään ei osannut sanoa. Äiti Aurinko oli kertonut, että Maassa on useita eri todellisuuksia olemassa yhtä aikaa ja että voisi viedä aikaa selvittää missä todellisuudessa tuo sädekehä on. Olisi auttanut, jos Mistriel voisi muistaa edes jotain tuosta retkestään, mutta hän ei muistanut, joten hänen ei auttanut muu kuin vain aloittaa jostakin ja toivoa parasta ja sitä, että kukaan toinen ei sillä välin löytäisi hänen sädekehäänsä.

Ja niin yksin kuin Mistriel sillä hetkellä olikin, hän tunsi edelleen olevansa kotona.

Auttajat

Ennen kuin lähtisi etsimään sädekehäänsä Mistriel päätti ensin kuitenkin selvittää, että kenet enkeleistä hän oli saanut mukaan auttajakseen ja niinpä hän pyysi tuota enkeliä näyttäytymään.

Mitä? Ei voi olla totta! Kuka muu tahansa, paitsi sinä, huusi Mistriel, kun Amado ilmestyi hänelle.

Tsot, tsot pikku Mistriel, minähän kuitenkin sain huippuarvosanat juuri Maapallon asioista, joten et olisi voinut saada parempaa kumppania mukaasi.

Kumppania? Minähän en ota sinua kumppanikseni, vaikka henki menisi. Sinä olet ärsyttävin, ylimielisin ja lipevin enkeli minkä tiedän. Mene takaisin ja pyydä Äiti Aurinkoa lähettämään joku toinen!

Se on mahdotonta. Minut on sidottu tähän tehtävään niin pitkäksi aikaa kuin sinutkin, joten toivon todellakin, että selvität tämän aiheuttamasi sotkun mahdollisimman pian. Minua ei huvita olla täällä yhtään sen enempää kuin sinuakaan. Maapallon energia vaikuttaa myös minuun, enkä halua itselleni yhtään ihmismäisiä piirteitä, kiitos vain!

Äh, no hyvä on! Mutta muista, ettet saa puuttua asioihin ellen pyydä.

Tiedetään, sanoi Amado kadoten näkyvistä.

Hetken ajan Mistriel jo aikoi kutsua hänet takaisin, sillä olihan Amadosta edes seuraa, jollei muuta. Mutta sitten hän päätti, ettei suo mokomalle kiipijälle ja ylisuorittajalle sitä iloa, että kutsuu tämän takaisin. Itse hän oli tämän sopan keittänyt ja jos hän joutuisi koko ajan turvautumaan Amadon apuun, niin miten ylimieliseksi tämä tulisikaan.

Tunnistatko itsessäsi saman yksinäisyyden ja kaipuun kotiin kuin Mistriel? Selittämätön kaipuu ja alakulo, joka iskee ainakin aika ajoin. Kuulostaako tutulta?

Kaipaamme omaa aitouttamme! Kaipaamme sitä, että uskaltaisimme olla näkyviä, että uskaltaisimme olla rakkautta ja iloa. Kotimme on itsessämme.

Mekin olemme saaneet matkallemme mukaan auttajia. Useimmat ovat lähempänä kuin uskommekaan. Kaikkein rohkeimmat ja tärkeimmät auttajamme ovat niitä, jotka ovat satuttaneet meitä eniten. He ovat ottaneet vastaan tuon epäkiitollisen tehtävän ja luvanneet ikävillä teoillaan muistuttaa meitä silloin, kun olemme hukkaamassa aitoutemme ja rakkauden itsestämme.

Ikävien asioiden tarkoitus on saada meidät kääntymään sisään itseemme ja löytämään tiemme takaisin rakkauteen.

Kuitenkin aina voimme valita tehdä tuon sisäänpäin kääntymisen vapaaehtoisesti ja löytää tiemme rakkauteen ilon kautta.

Kaipaatko tulkintaa omaan tarinaasi? Soita, kun olen linjoilla. Olen valmis auttamaan juuri sinua.

– Sirpa

mm
Kirjoittajasta

Intuitiivinen tulkitsija, Henkinen ohjaaja, Energiahoitaja
Lue lisää milloin Sirpa on paikalla: Sirpa Pihlajaniemi

Vastaa