SOITA AUTTAJILLE 2,00€/min + pvm.

Sädekehä kadoksissa – jatkotarina osa 4

Sirpa PihlajaniemiTervetuloa mukaan tähän fiktiiviseen jatkotarinaan, joka kuitenkin kertoo sinusta ja minusta, meistä jokaisesta.

Tule mukaan herättelemään muistoja menneestä ja löytämään tästä tarinasta keinoja avuksesi tähän päivään. Tarinan välissä on kommentteja ja kysymyksiä ja kuulen mielelläni sinun vastauksiasi niihin. Jätä siis kommenttisi minulle, odotan innolla vastauksiasi.


Näin tarina jatkuu:

Äiti Maa

Mistriel päätti sitten ottaa yhteyden Äiti Auringon sisareen Äiti Maahan ja kutsui tätä, saamatta vastausta. Olisi ilmeisesti ollut parempi opiskella hieman ahkerammin, sillä hänellä ei ollut aavistustakaan kuinka Äiti Maahan saa yhteyden.

Mistriel painautui lähemmäs maata ja yritti tunnustella energioita. Siellä ne olivat, sen hän tunsi, mutta ne olivat niin paljon vaimeammat kuin Äiti Auringon energiat eikä hän tuntunut saavan yhteyttä auki. Mitä ihmettä koulutuksessa olikaan sanottu? Miten Äiti Maahan saa yhteyden?

Sen sijaan, että olisi pyytänyt Amadoa apuun (joskin hän tunsi tämän nauravat energia ympärillään), Mistriel päätti kokeilla yhteydenottoa Äiti Maan veljeen Isä Aurinkoon. Mutta Isä Aurinko oli niin kaukana, näkyi enää vain pienenä valojuovana läntisellä taivaalla, että Mistriel ei sen paremmin saanut yhteyttä häneenkään.

Kiinteämpi kuin koskaan ennen

Mistriel tunsi itsessään jotakin sellaista mitä hän ei ollut kokenut koskaan ennen. Hän tunsi Amadon hätäilevät energiat ympärillään, mutta hän ei jaksanut välittää siitä. Olisi kannattanut, niin kuin hän myöhemmin tulisi huomaamaan, mutta nyt Mistriel vain katsoi äänettömälle yötaivaalle, johon syttyi yksi tähti kerrallaan vilkuttamaan hänelle ja kertomaan kuinka kaukana hän olikaan kotoaan.

Ja syliinsä putoavan kyyneleen myötä Mistriel oli aivan pikkuisen kiinteämpi kuin hän oli koskaan ennen ollut. Siihen yötaivaan alle Mistriel nukahti, eikä sitäkään ollut tapahtunut koskaan aiemmin.

Sitäkään Mistriel ei tiennyt, että Amado valvoi tätä hänen ensimmäistä untaan syvien mietteiden vallassa.

Isä Aurinko

Seuraavana aamuna Mistriel heräsi lämpöön ja rakkauteen. Hän näki Isä Auringon yläpuolellaan ja sai yhteyden helposti.

Hän jutteli pitkään Isä Auringon kanssa, kertoi kuulumiset ja terveiset Äiti Auringolta ja nautti siitä, että Isä Auringon läsnäolossa hän tunsi olevansa lähes kuin kotona.
Isä Aurinko kuitenkin muistutti Mistireliä siitä, että kaikki tällä oli erilaista. Sinä voit hukata itsesi tänne ikuisuuksiksi, aivan kuin sädekehäsikin, sanoi Aurinko. Mutta juuri sillä hetkellä Mistrielillä oli niin hyvä olla, ettei hän jaksanut välittää Auringon varoituksista.

Isä Aurinko kehotti Mistrieliä lähtemään liikkeelle, sillä sädekehä täytyi löytää. Mitä nopeammin sitä parempi.

Mutta en minä tiedä mihin menisin. Sano sinä!

Voi rakas lapsi, minä en voi sinua auttaa, en niin kuin sinä haluaisit. Minä olen ollut täällä jo niin kauan, että olen menettänyt osan kyvyistäni.

Mutta, mutta Äiti Aurinko sanoi, että sinä voit auttaa, hän lupasi, että sinä autat!

Minä teen parhaani, mutta minä en pysty näkemään missä sädekehäsi on. En kykene tuntemaan sen energioita, mutta ehkä sisareni Äiti Maa voi auttaa sinua siinä? Hän on lähempänä ja edelleen paremmin yhteydessä omaan alkuperäänsä kuin minä, vaikkakin hänen pintaansa asuttavat olennot tekevätkin kaikkensa tuhotakseen hänet.

Tuhotakseen? Miksi he haluavat hänet tuhota? Eivätkö he ymmärrä, että samalla he tuhoavat itsensä.

Niin…luulenpa, etteivät he ymmärrä. Eivät ainakaan kaikki. Tämä Maapallo on erikoinen paikka ja jopa Äiti Maan ja minun on usein vaikea ymmärtää kaikkia sen lainalaisuuksia. Me tunnemme sympatiaa olentoja kohtaan, mutta emme oikein tiedä kuinka auttaisimme heitä. Mutta kysy silti Äiti Maata avuksesi.

Tuota, sanoi Mistriel, luoden häpeilevän katseen kohti maata, kun en oikein muista kuinka se tehdään…

Alkaa sataa.

No mutta sehän on vallan yksinkertaista, aloitti Isä Aurinko, mutta juuri silloin tummaakin tummemmat pilvet peittivät taivaan ja taivaalta alkoi sataa kylmiä pisaroita Mistrielin päälle. Pilvistä kuului kovaa ääntä ja pauketta ja aika ajoin kirkkaat valon välähdykset kirkastivat maiseman, mutta Auringosta ei enää näkynyt jälkeäkään. Mistriel oli niin hämmentynyt tästä oudosta tapahtumasta, että hän ei kyennyt ylläpitämään yhteyttä Isä Aurinkoon, vaan hän tunsi tämän lipuvan kauemmas ja kauemmas itsestään.

Vaikka Mistriel oli edelleen enimmäkseen energiaa, eikä olisi tarvinnut suojaa sateelta ja ukkoselta, niin häntä silti inhotti olla tuollaisen energian armoilla ja hän alkoi katsella ympärilleen löytääkseen suojaa.

Hieman kauempana hän näki luolan, josta kajasti valoa. Sinne myös hän suuntasi.

Kumpi energia sinulle on läheisempi Äiti Maan vai Isä Auringon? Kummalle uskallat olla avoimempi? Miksi?

Kaipaatko tulkintaa omaan tarinaasi? Tilaa Yhden kysymyksen tulkintani Kuudes Aisti Puodista tai soita, kun olen linjoilla. Olen valmis auttamaan juuri sinua.

– Sirpa

mm
Kirjoittajasta

Intuitiivinen tulkitsija, Henkinen ohjaaja, Energiahoitaja
Lue lisää milloin Sirpa on paikalla: Sirpa Pihlajaniemi

Vastaa