SOITA AUTTAJILLE 2,00€/min + pvm.

Sädekehä kadoksissa – jatkotarina osa 10

Tervetuloa mukaan tähän fiktiiviseen jatkotarinaan, joka kuitenkin kertoo sinusta ja minusta, meistä jokaisesta. Tule mukaan herättelemään muistoja menneestä ja löytämään tästä tarinasta keinoja avuksesi tähän päivään. Tarinan välissä on kommentteja ja kysymyksiä ja kuulen mielelläni sinun vastauksiasi niihin. Jätä siis kommenttisi alle, odotan innolla vastauksiasi.


Näin tarina jatkuu:

Viimekerralla Mistriel taisteli pelkoa ja mielen kuohuntaa vastaan ja hän löysi tiensä ulos. Tänään Mistrielin eteen tulee vielä jotakin koettavaa, ennen kuin hän pääsee eteenpäin polullaan.

Amado oli tyytyväinen, sillä Mistriel oli kuin olikin selviytynyt mielen syövereistä ja saanut myös taltutettua pelkonsa. Itse asiassa Amado oli ylpeä Mistrielistä ja hänen selviytymisestään täällä oudossa maailmassa. Amado tiesi, että vaikka hänen tietonsa Maapallosta olivat paljon Mistrielin tietoja paremmat, niin hän tuskin olisi selvinnyt täällä yhtä hyvin kuin Mistriel. Tunteet olivat outo juttu ja ne polottivat Amadoa ja hän kiitti Äiti Aurinkoa siitä, että hän sai olla vain apuna eikä itse kokemassa noita tunteita.

Mistriel jutteli nyt mielellään Amadonkin kanssa ja heillä oli monia mielenkiintoisia keskusteluja. Mistriel halusi jakaa kokemuksiaan jonkun sellaisen kanssa, joka ei ollut niitä vielä kokenut ja Amado oli hyvä keskustelukumppani.

Ystäviä

Mistrielistä tuli myös vilkkaampi ja innokkaampi juttelemaan lemurialaisten kanssa. Hän kierteli Lemurian eri alueilla ja tutustui sen monimuotoiseen kansaan. Jotkut asuivat vedessä ja heidän kanssaan Mistriel oppi uimaan. Jotkut kasvattivat lohikäärmeitä ja nuo oudot eläimet sekä kiehtoivat että pelottivat Mistrieliä. Vuorilla asuivat ne, jotka yhä edelleen halusivat lentää kuin lintu. Myös he opettivat Mistrieliä ja hän nautti siitä kipristävästä tunteesta vatsassaan juuri ennen lentoa.

Mistriel toki osasi lentää jo muutenkin, mutta miten hauskaa lentäminen olikaan täällä missä tunteet tulivat osaksi tuota lentämistä. Oi, tunteet tekivät kaikesta niin paljon hauskempaa.

Hämärästi Mistriel muisti, että tunteet toivat myös toisenlaisen olon, mutta juuri tällä hetkellä hänellä oli hauskaa, eikä millään muulla ollut väliä.
Mistriel oli saanut ystäviä.

Aika ajoin keskusteluissa Amado muistutti Mistrieliä sädekehästä, mutta Mistriel ei halunnut ajatella sädekehää juuri nyt. Hän nautti uusista ystävistään, hetkistä Amadon kanssa ja omasta suloisesta kodistaan.

Mistriel toivoi, että kaikki voisi aina pysyä näin.

Muutos

Mutta, jos on jotain mikä on varmaa Maapallolla, niin se on muutos. Muutosta voi joko vastustaa tai sille voi antautua. Vastusta sitä ja kuljet vaikeamman tien, antaudu sille, niin selviät vähemmillä kolhuilla. Muutos kulkee omaa tietään vähääkään välittämättä niistä, jotka sen tielle joutuvat.

Mistriel oli vaistonnut hienoista hätää joissakin ystävissään ja aina ystävät eivät tulleet mukaan hauskanpitoon, vaan kuiskuttelivat vakavan näköisinä keskenään. Kun Mistriel kysyi, voisiko hän auttaa, muut kiittivät, mutta sanoivat, että Neuvosto hoiti jo asiaa, eikä Mistrielin tarvitsisi huolestua.

He myös sanoivat, että kaikki olisi hyvin vielä pitkän aikaa.

Niinpä Mistriel keskittyi ystävistään niihin, jotka edelleen halusivat pitää hauskaa ja unohti muiden mietteliäät ilmeet.

Amado kyllä tiesi mitä kuiskittiin, mutta hänellä ei ollut lupaa puuttua asiaan. Eikä hänkään tiennyt mitä ihmettä hän olisi voinut tehdä. Ja ties kuinka monennetta kertaa Amado toivoi, että olisi voinut olla taas kotona Äiti Auringon luona. Mutta hän oli täällä jumissa kuten Mistrielkin kunnes sädekehä löytyisi.

Tuho

Eräänä täydenkuun yönä Mistriel istui pihallaan ja katseli Kuuta. Kuinka ihmeellisestä ja voimalliselta se näyttikään täältä Maasta käsin. Varsinkin tässä yössä oli jotain erikoista. Vaarallista.

Oli kuin Kuu olisi yrittänyt kertoa jotain. Mutta Mistriel ei ymmärtänyt Kuun sanomaa ja tyytyi siis vain katselemaan Kuuta yläpuolellaan.

Yhtäkkiä valtava ryske ja rytinä täytti kaiken Mistrielin ympärillä. Mistriel huusi Amadoa, joka heti ilmestyttyään huusi Mistrielille, että nyt on kiire. Amado kehotti Mistrieliä juoksemaan jokaiseen taloon ja herättämään kaikki. Ei ollut hetkeäkään hukattavana.

Atlantis oli lähettänyt valtavan energialähetyksen kohti Lemuriaa ja tuo energia tuhosi kaiken tieltään.

Mistriel ei ymmärtänyt hätää ja yritti sanoa Amadolle, että eihän se haittaa. Kaikki voivat luoda asuntonsa uudelleen.

Voi Mistirel, sinä et ymmärrä, he kuolevat, huusi Amado.

Ja kesken lauseen valtava hyökyaalto pyyhkäisi kaiken alleen ja siellä aaltojen mukana myös Mistriel kieppui kuin räsynukke. Edes Mistriel ei voinut tälle voimalle mitään.

Veden mukana kiitäessään, hän näki monia ystäviään ja yritti tavoittaa heidän käsiään, mutta oli ikään kuin ystävät eivät olisi nähneet häntä, eikä yksikään heistä tarttunut hänen käteensä.

Mistriel yritti huutaa Amadoa apuun, mutta sai vain suunsa täyteen vettä ja hänen mielessään kieppui vain yksi ajatus – mitä tarkoittaa kuolema?

Viimeinen toivo

Ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen aallot laantuivat ja vesi kuljetti Mistrieliä kohti vuorta, jonka laki vielä kohosi veden pinnan yläpuolella. Vuoren rinteillä seisoi tuhansia valkoisiin vaatteisiin pukeutuneita lemurialaisia – valkoisen liekin palvelijoita ja he lauloivat.

He lauloivat rakkaudesta.

He lauloivat rakkaudesta ja ystävyydestä. He lauloivat toivosta ja uudesta huomisesta. He lauloivat siitä ajasta, jolloin kaikki taas kerran saavat olla yhdessä.

Märkänä ja vilusta värisevänä Mistriel kiipesi vuorelle ja lauloi yhdessä muiden kanssa. Hän lauloi, yksinäistä surullista lauluaan, vielä silloinkin, kun kaikki muut olivat jo vajonneet veden alle.

Nyt Mistriel tiesi mitä kuolema tarkoitti.

Ja Mistrielin sielu tuntui hajoavan tuhansiksi sirpaleiksi ja tuo kuolemattoman olennon sielun hajoaminen, tuo suru kuolevien puolesta avasi oven rakkaudelle.

Ja Mistriel nousi seisomaan ja nyyhkyttäen hänen värisevä äänensä jatkoi laulamista. Hän laulaisi niin kauan, että joku kuulisi. Hän laulaisi rakkauden taas asumaan tähän tuhottuun maahan.

Teksti: Sirpa Pihlajaniemi

mm
Kirjoittajasta

Intuitiivinen tulkitsija, Henkinen ohjaaja, Energiahoitaja
Lue lisää milloin Sirpa on paikalla: Sirpa Pihlajaniemi

Vastaa