SOITA AUTTAJILLE 2,00€/min + pvm.

Sädekehä kadoksissa – jatkotarina osa 11

Tervetuloa mukaan tähän fiktiiviseen jatkotarinaan, joka kuitenkin kertoo sinusta ja minusta, meistä jokaisesta. Tule mukaan herättelemään muistoja menneestä ja löytämään tästä tarinasta keinoja avuksesi tähän päivään. Tarinan välissä on kommentteja ja kysymyksiä ja kuulen mielelläni sinun vastauksiasi niihin. Jätä siis kommenttisi alle, odotan innolla vastauksiasi.


Näin tarina jatkuu – sen viimeisellä osalla:

Viimeksi jätimme Mistrielin laulamaan Lemurian tuhoa ja luomaan laulullaan rakkautta takaisin maailmaan. Nyt pääsemme katsomaan mitä sen jälkeen tapahtuu.

Aamu

Mistriel lauloi yhä. Yhä hän itki.

Hän ei voinut käsittää tapahtunutta, hän ei voinut käsittää, ettei koskaan enää voisi nähdä ystäviään. Hän ei ollut tiennyt kuolemasta. Eivät olleet lemurialaisetkaan, eivät tällä tavalla, mutta jokin siinä valtavassa energiassa oli mahdollistanut kuoleman ja nyt kuolema seuraisi Maapallon asukkaita kaikkialla, ikuisesti.

Ja Mistrielin laulu katkesi valtavaan itkunpyrskähdykseen, joka vavisutti pientä kehoa kauttaaltaan. Mistriel tiesi, että laulua olisi pitänyt jatkaa. Sitä olisi pitänyt jatkaa, jotta tällä maailmalla olisi toivoa, jotta Atlantiksella olisi toivoa, mutta Mistriel ei kyennyt. Mistriel ei välittänyt. Mistriel halusi vain kuolla. Kuolla pois yhdessä ystäviensä kanssa.

Siihen paikoilleen Mistriel tuupertui ja lempeä tajuttomuus vei pois kivun ja tuskan.

Uusi maailma

Mistriel tunsi lämmön ja suloisen tuoksun ympärillään. Tuoksu muistutti hänen omaa suloista kotiaan, jota ruusut olivat ympäröineet… Samassa Mistriel muisti mitä oli tapahtunut ja nousi hätkähtäen istumaan.

Mikä oli tämä paikka, jossa hän nyt oli?

Lempeä ääni vastasi hänelle, että hän oli Teloksen kaupungissa, jota oli pitkään jo rakennettu toiselle energiatasolle. He olivat osanneet valmistautua tulevaan, mutta he olivat erehtyneet tapahtumien aikataulussa. Kenenkään ei ollut tarkoitus kuolla.

Tuo lempeä olento kertoi, että Mistrielin asunto oli siellä juuri sellaisena kuin se oli ollut toisellakin tasolla ja että Mistriel voisi palata sinne milloin halusi. Hän kertoi myös, että Mistrielille haluttiin järjestää juhlat.

Mistriel kielsi, ei kukaan halua juhlia nyt, kun kaikki ovat kuolleet.

Ei, rakas Mistriel, eivät kaikki ole kuolleet ja tuo juhla olkoon samalla muistojuhla kaikille menehtyneille.

Siihen Mistriel suostui. Tuntui hyvältä saada muistella ystäviä.

Luopuminen

Sellaisissa juhlissa Mistriel ei koskaan ennen ollut ollut. Millainen lempeä läsnäolo tuossa juhlassa olikaan. Rakkaus.

Se siellä juhlassa oli. Rakkaus kaikkea kohtaan. Rakkaus menetystä kohtaan, rakkaus uutta maailmaa kohtaan.

Mistriel ei voinut käsittää, miten he kykenivät rakastamaan ja olemaan rakkauden tilassa, vaikka satoja tuhansia ystäviä oli kuollut. Mistrielin sisällä paloi nyt tuli, jollaista hän ei ollut ennen tuntenut. Tuo tuli halusi hänen rikkovan jotain, huutavan, raivoavan ja satuttavan kaikkia.

Lempeä ääni Mistrielin vieressä sanoi, päästä irti, anna heidän mennä, silloin pääset rakkauden tilaan sinäkin.

Ääni jatkoi, se mistä pidät kiinni, sen sinä menetät. Jos pidät kiinni tuskasta ja kivusta, niin menetät muistot ystävistäsi, menetät muistot hyvistä hetkistä, menetät rakkauden. Kun päästät irti, kun annat heidän mennä, niin silloin avaudut rakkaudelle ja silloin sinä saatkin pitää kaikki muistosi, kaikki kauniit hetket ja kannat heitä ikuisesti sydämessäsi. Silloin olet rakkautta.

Mistrieliä pelotti. Hän ei halunnut päästää irti. Hän halusi pitää ystävänsä sydämessään, sielussaan, osana itseään.

Mutta tuo lempeä ääni sanoi, päästä irti rakas lapsi.

Ja niin Mistriel antoi eilisen muistojen kadota. Hän antoi niiden vajota samaan mustaan veteen, kuin mihin hänen ystävänsä olivat eilen vajonneet. Saattoiko se olla vasta eilen?

Valo

Hiljalleen iloisempia ja kirkkaampia muistoja alkoi nousta viimeisten muistojen sijaan. Muistoja yhteisistä hetkistä, naurusta ja pitkistä kävelyretkistä nousi esiin.

Tuntui, kuin valo olisi syttynyt Mistrielin sydämessä.

Mistrielin sielussa soi laulu, joka purkautui kauniina sävelinä ulos hänen huuliltaan.

Kaikki kerääntyivät Mistrielin ympärille kuuntelemaan. Ja vaikka kukaan ei tuntenut tuota Mistrielin sisältä kumpuavaa laulua, he yhtyivät mukaan lauluun, kukin laulaen itsensä sisältä kumpuavaa laulua.

Miten erityinen, ihmeellinen ja harmoninen laulu siitä syntyikään.

ja siinä heidän laulaessaan, valo lisääntyi ja lisääntyi.

Valo oli jo niin suuri, että se häikäisi Mistrielin silmiä.

Ja samalla kun Mistriel tunsi, että jotakin kylmää laskettiin hänen käteensä, hän tunsi kiitävänsä aikojen halki tähdenlentoakin nopeammin.

Kotona

Tuo sama lempeä ääni sanoi: ”Mistriel, tervetuloa takaisin kotiin.”

Silmiään räpytellen Mistriel katseli ympärilleen. Vaaleanpunainen Äiti Aurinko – Pink Mother Sun, mutta miten ihmeessä?

Sinun rakkautesi toi sinut takaisin itseesi, se toi sinut takaisin kotiin, rakas lapsi. Olet näköjään myös löytänyt kadonneen sädekehäsi.

Tosiaan, sädekehä oli Mistrielin kädessä. Se viimeinen muisto jostakin kylmästä, joka laskettiin hänen käteensä.

Äiti Aurinko sanoi, laitetaanpa sädekehä takaisin päähäsi, jotta voit palata takaisin sisartesi luo. Äiti Aurinko ojensi kätensä ottaakseen sädekehän Mistrieliltä ja asettaakseen sen takaisin Mistrielin päähän.

Mutta Mistriel kohotti kätensä ja esti äitiä ottamasta sädekehää.

Sen sijaan hän sanoi: ”Rakas äiti, saanko palata sinne takaisin?”

Mutta rakas lapsi, miksi ihmeessä?

Minä haluan palata takaisin, jotta voin tuoda rakkauden takaisin maailmaan. Siellä tapahtui kauheita asioita ja minä haluan olla mukana tuomassa toivoa ja uskoa.

Mutta rakas lapsi, tämä on jo sinun sadas kertasi siellä, oletko nyt aivan varma?

Olen, huusi Mistriel. Siellä on hauskaa. Kuka lähtee mukaan?

Ja näin se on aina ollut, aina olemme itse saaneet valita tulemmeko tänne vai emme. Vapaa valinta, tiedäthän. Aina.

Sitä sinä olet täällä tekemässä, sitä minä olen täällä tekemässä. Pitämässä hauskaa ja luomassa rakkautta maailmaan. Kuka on mukana?

Teksti: Sirpa Pihlajaniemi

mm
Kirjoittajasta

Intuitiivinen tulkitsija, Henkinen ohjaaja, Energiahoitaja
Lue lisää milloin Sirpa on paikalla: Sirpa Pihlajaniemi

Vastaa