SOITA AUTTAJILLE 2,00€/min + pvm.

Ajatuksia pyhäinpäivän alla

Olin ystävieni kanssa katsomassa Teatteri Venuksen Rest in peace (lepää rauhassa) -esitystä, jossa kohtasimme esi-isiämme. Meidät johdatettiin “taivaaseen”, jossa tapahtui jako pienempiin ryhmiin. Esitys hyödynsi Teater Universum -rakennuksen kaikkia mahdollisia ja mahdottomiakin tiloja niin kellarista ullakolle ja välillä ulos.

Kokonaisuudessaan esitys oli hyvin ajatuksia herättävä, välillä kävimme irrottelemassa taivaallisessa diskossa, herkuttelemassa juhlapöydässä henkien kanssa. Mietimme omia vahvuuksiamme, lähetimme itsellemme tai läheisillemme viestejä menneisyyteen ja tulevaisuuteen. Mummolassa suunnittelimme omat hautajaiset. Lopulta keräännyimme hautajaisiin – sain kokeilla arkkua – siellä oli hyvä olla, kun toiset hiljalleen sitä keinuttivat. Esitys päättyi meditaatioon, jossa kohtasimme omat läheisemme.

Pyhäinpäivän aikaan meillä on omia rituaaleja siinä miten muistelemme rakkaitamme henkimaailmassa. On kaunis tapa viedä lyhty haudalle, sytyttää kynttilä ja muistella yhteisiä hetkiä. Toisaalta kynttilän voi sytyttää myös kotonaan. Eiväthän henkimaailmaan – iloon ja rakkauteen – siirtyneet rakkaamme enää siellä haudassa ole, he ovat vain ajatuksen päässä. Matkavälineemme keho on tullut päätepisteeseen, sydän lyö viimeisen lyöntinsä, ja sielun on aika palata kotiin.

Kaukainen kuolema

Kuolema on länsimaisessa yhteiskunnassa muuttunut kaukaiseksi ja jopa pelottavaksi. Harva saa kohdata läheisen siirtymän valoon. En itsekään ole sellaista saanut kokea, mutta tätini Anna-Liisa, joka itsekin on nyt valossa, kertoi kuinka oli nähnyt oman äitinsä – isäni äidin – suusta nousseen kuin hopeisen kauniin henkäyksen, kun hänen taipaleensa tässä ihmiselämässä päättyi. Se oli todella kaunis kokemus. Oman tyttärensä viimeinen hetki tädiltäni jäi kokematta – Anna-Liisa oli valvonut vanhimman tyttärensä luona sairaalassa, ja hän oli lopulta mennyt käymään kotona. Tänä aikana hänen tyttärensä kuoli. Serkkuni pystyi päästämään elämästään helpommin irti, kun äiti ei ollut läsnä.

Satuin näkemään Facebookissa BBC:n ohjelmapätkän Coffin Clubista – “arkkukerhosta”, missä ihmiset saavat suunnitella, rakentaa ja koristella oman arkkunsa. Kerhossa tuodaan kuolemaa lähemmäksi – puhutaan paljon. Vaikka oma kuolema tuntuukin vielä kaukaiselta ajatukselta, niin on tärkeää osata elää juuri nyt eikä sitten kun minulla on aikaa tai rahaa – elää sellaista elämää mikä tuntuu itsestä hyvältä, aiheuttamatta toisille mitään ikävää.

Kuolema – ajasta iäisyyteen siirtyminen on todellakin siirtymistä takaisin “valoon” – kotiin – ilon ja rakkauden maailmaan – taivaaseen, jossa kohtaamme sinne jo siirtyneet läheisemme. Kuolemaa ei tarvitse pelätä, mutta olisi niin hyvä osata elää, nauttia ja iloita omasta elämästään joka päivä!

Meediona tuon viestejä henkimaailmaan siirtyneiltä läheisiltä ja toisinaan myös kotieläimiltä tai vähän kaukaisimmiltakin sukulaisilta ja tuttavilta tai omalta henkioppaalta. Viestit ovat iloisia ja rakkaudellisia, en kerro koskaan mitään pelottavia asioita. Viestit sisältävät usein hyviä neuvoja tähän päivään – miten päästä omassa elämässään eteenpäin. Henkimaailmasta saa pyytää apua niin myös meiltä Kuudes Aisti Auttajilta, kenenkään ei tarvitse selviytyä yksin.

mm
Kirjoittajasta

Meedio, Reinkarnaatioterapeutti, Henkiparantaja
Lue lisää milloin Marjaana on paikalla: Marjaana Kaakinen

Vastaa