En maalaa kasvoja, en silmiä, en kehystä päätä hiuksilla. Maalaan sisäisen valon, sen ytimen, joka tummiin vesiin toisinaan uppoaa. Koskaan kuitenkaan katoamatta. Sielun matka epäolennaisesta olennaiseen, valheesta totuuteen, erillisyydestä ykseyteen, pimeydestä valoon. Muutun läpi elämän. Annan kaiken valheellisen sulaa pois. Kuoriudun paljaaksi ilman tarvetta suojautua. Paljastan todellisen itseni myös itselleni. Katson itseäni silmiin.    ...